Reilu kuukaus kesti ennenkun mitään sain tänne julkaistua. Läheisimmät tietää, että tää on melkosta höntyilyä mulle. Mutta itse asiaan. Tässä kirjotuksessa käsittelen kaikkea melko tiiviisti lähtövalmisteluista tähän päivään.
Lähtövalmistelut
Rutiinisuoritus pakkaamisen suhteen, eli viime tingassa tavarat laukkuun ja toivotaan parasta. Pääsin kuitenkin matkaan ja perillekin jopa suuremmitta ongelmitta ja ainoa asia mikä Suomeen jäi oli kynsisakset ja verkkatakki. Lähtöä edeltävä viikonloppu meni kotona BBQ-bileissä, missä tarjottiin Birkhaa ja jo legendan maineeseen nousseita ribsei. Kavereille heitettii morot samalla. Noin 92% lupas tulla morottaan tänne asti. Teitä ootellessa...
Lennot + Au Pair School
Helsinki - Lontoo no probs, paitsi et piti herätä mahottoman myöhään. 05.00. Hiekkapaperimies on tottunu kesän aikana heräämään maanantaisin 04.45. Unirytmi siis ihan sekasin ja perään viikon jetlagi. Herkät on systeemit vanhalla herrasmiehellä.
Anu jäi kentälle :(
Lontoo - New York ei menny ku saaristolaisilla. Meni paremmin. Eka lento peruttiin ja "jouduin" odottamaan 10h Lontoossa. Vanhana konkarina 1-day travel pass taskuun ja nopeinta tietä tädille. Perinteitä kunnioittaen suunta oli tietenkin kenties maailman paras pizzeria eli Richmondin Rustica. Lätty naamaan ja Peronit perään. Tässä vaiheessa harmitti että jouduin odottelemaan lentoa vain 10 tuntia :/
Pizzeria Rustica. Jos olette Lontoossa suunnatkaa tuonne. Matkaa on keskustasta noin 45 minuttia, mutta pizza on sen arvoista!
Au Pair School. Mite se oli "Long story short" En tiiä onkoha fiksuu sanoo, mut aika lailla kaikki oli perseellään mitä tuolla tapahtu. Yksityiskohtia jos joku haluaa niin pyyntö kommentteihin niin kerron toki. Pyllyst oli ruokailut, luennot ja aiheet, luennoitsijat (pari poikkeusta), huoneet oli huonommat kun Suomen puolustusvoimilla, kuljetukset. Harvoin näkee näin huonosti organisoitua tapahtumaa. Tulevat Au Pairit varautukaa kaikenlaisiin yllätyksiin. Toivottavasti teillä menee paremmin kun mulla :)
Princeton, NJPainajainen Long Islandilla oli vihdoin ohi ja sit pääs töihin. En kerro perheestä sen enempää, kun että talouteen kuuluu pojat 6 ja 12 v. sekä vanhemmat sekä yksi isoäiti. Mielenkiintoisen tästä tilanteesta tekee sen että perhe on alunperin Kiinasta ja Mummu ei puhu kuin muutaman sanan englantia (you eat), eikä sanaakaan suomea. Silti Mummu puhuu parempaa englantia, kuin minä kiinaa :D
Princeton on lähinnä hyvin toimeentulevien ja ihan helvetin hyvin toimeentulevien paikka asua. Oikein fancya seutua. Ihmiset on mukavia jne. Yliopisto on koko kaupungin keskipiste. Tuntuu että lähestulkoon jokainen on jotenkin tekemisissä yliopiston kanssa! Itse alotan keskiviikkona Practical Ethics -kurssin 11/9. Saas nähdä millasta on opetus yhdessä maan parhaista ja maailman tunnetuimmista yliopistoista. Odotan vähintäänkin ilotulituksia tai jotain vastaavaa spektaakkelia!
Princeton Tiger
Muuten Princetonissa ei ihan mahdottomasti oo tekemistä :/ Pääkadulla on jonkin verran kauppaa ja kuppilaa, mutta ne on aika nopeesti nähty. Muutama mahtava ruokapaikka on tullu bongattua. Hoagie Haven on aivan loistava. Käykää jos tulette Princetoniin vieraileen.
Random tarinoita
Ensimmäinen viikonloppu perheessä suju oikee mukavasti. Sain rauhassa tutustua seutuun ja perheeseen. Sunnuntaina oli bbq-pileet ja Host-Isä kysyi haluanko oluen. Silloin tiesin olevani oikeassa perheessä ;)
Seuraavana viikonloppuna käytiin perheen kanssa Bostonissa. Perhe asui aiemmin Bostonissa ja olivat tapaamassa tuttuja. Reissu oli mahtava sekä äärimmäisen hämmentävä samaan aikaan. Bostonista sen verran että on aivan mahtava kaupunki. Paljon historiaa ja hienoja pubeja. Olutkin on halvempaa kuin Nykissä. Tärkeä tieto kaikille ketkä suunnittelee matkoja tänne päin ;) Keskustasta löytyy myös palkittu viskibaari jos sellasesta on kiinnostunut.
The Last Hurrah
Reissun hämmentävä osuus liittyy majoitukseen. Tultiin perjantaina illalla hotellille. Sain host-Äitiltä huoneen avaimen. Menin sisään. Koko perhe tuli perässä. Olivat varanneet yhden huoneen 5 henkilölle (Vanhempi poika majoittui kaverilla). Sinä viikonloppuna nukuin samassa sängyssä isän sekä nuoremman pojan kanssa. Kylpyhuone jaettiin näiden lisäksi mummun ja äitin kanssa. Tämmöinen läheisyys oli etten sanoisi mielenkiintoista, ottaen huomioon että oltiin tavattu ensimmäistä kertaa tasan viikkoa aiemmin. Mietin asian siltä kantilta että nyt olen oikeasti osa perhettä. Siitä huolimatta molemmat yöt olivat ahdistavia, vaikka lauantaina pieni pöhnä olikin :/
Famous Boston Clam Chowder
Katulaattoja Bostonissa
Bostonista kerron lisää jos joku sitä haluaa. Nyt alkaa jo väsyttää kirjottaminen :/
Mitä teen päivisin. Tää kiinnostaa varmaan jotakuta. Autolla ajelen ja vien poikia harrastuksesta harrastukseen. Vaikka perhe asuukin aivan keskustussa, joka paikkaan on mentävä autolla. That's 'murica! Kotona lähinnä leikin ja uin (oma uima-allas) poikien kanssa ja kokkailen mummun kanssa. Nuoremman pojan opetin ajaan pyörällä. Selvittiin ilman raajojen menetyksiä. Vuosi aikaa tutustua kiinalaisen keittiön taikoihin. Vaihdossa oon koittanu opettaa mummulle ruskean kastikkeen ja lihapullien saloja!
Päivät mulla on yleensä melko pitkiä täällä. Vanhemmat, niinkuin lähestulkoon kaikki amerikkalaiset, työskentelee aivan hulluna. Aamulla lähdetään ennen kahdeksaa ja illalla tulleen yhdeksän jälkeen. Omaa tilannetta toki helpottaa Mummun apu, ja nyt koulujen alku. Suomen kouluun tottuneena, USAn 8.00-15.15 koulupäivät jo ekalta luokalta kuulostaa hullulta, mitä ne onkin, mutta samalla olen erittäin iloinen sillä sen aikaa mulla on vapaata tehdä mitä lystää. Eli nukkua 4h torkkuja, syödä ja käydä salilla. Aika vähän muita aktiviteettejä täällä on päivän aikana :/ New Yorkiinkin on juuri sen verran matkaa ettei sinnekään kannata lähteä.
New York!
Mitä teen päivisin. Tää kiinnostaa varmaan jotakuta. Autolla ajelen ja vien poikia harrastuksesta harrastukseen. Vaikka perhe asuukin aivan keskustussa, joka paikkaan on mentävä autolla. That's 'murica! Kotona lähinnä leikin ja uin (oma uima-allas) poikien kanssa ja kokkailen mummun kanssa. Nuoremman pojan opetin ajaan pyörällä. Selvittiin ilman raajojen menetyksiä. Vuosi aikaa tutustua kiinalaisen keittiön taikoihin. Vaihdossa oon koittanu opettaa mummulle ruskean kastikkeen ja lihapullien saloja!
Päivät mulla on yleensä melko pitkiä täällä. Vanhemmat, niinkuin lähestulkoon kaikki amerikkalaiset, työskentelee aivan hulluna. Aamulla lähdetään ennen kahdeksaa ja illalla tulleen yhdeksän jälkeen. Omaa tilannetta toki helpottaa Mummun apu, ja nyt koulujen alku. Suomen kouluun tottuneena, USAn 8.00-15.15 koulupäivät jo ekalta luokalta kuulostaa hullulta, mitä ne onkin, mutta samalla olen erittäin iloinen sillä sen aikaa mulla on vapaata tehdä mitä lystää. Eli nukkua 4h torkkuja, syödä ja käydä salilla. Aika vähän muita aktiviteettejä täällä on päivän aikana :/ New Yorkiinkin on juuri sen verran matkaa ettei sinnekään kannata lähteä.
New York!
Kiva kaupunki. Kaikkea löytyy. Kunhan on rahaa. Muutama reissu on tullu tehtyä ja suurin osa kaikista turistirysistä on tullu nähtyä. Sit on tullu kierreltyä myös muita paikkoja. The Village, Little-Italy ja Central Park aivan huippuja paikkoja. Brooklynissä ja Bronxissa on tullu käytyä kans, mutta siellä pitäs jos tietää mihin menee. Manhattanilla jokaisella kadulla on jotakin nähtävää. Ihan jokasella. Pari mainitsemisen arvosta seikkailuu voin jo kertoa. Hohto ulkoilmaleffana Central Parkissa illalla oli aika huikee kokemus. Ilmasia Orios-popcorneja oli ja kaikkee. Orios-popcornit oli kyl helvetin pahoja. Ei mee jakeluun sokerikuorrutetut popcornit.
Viime viikonloppuna olin kattelemassa Baseballii. Yankees - Red Sox. Nää joukkueet on kuulemma aina ollu vihasia toisilleen. Sen verran pitää sanoa että lajina ei tuu kyllä yhtään mieleen, mikä ois tylsempi kun Baseball. kerran kymmenessä vartissa joku osuu kunnolla palloon ja sillonkin se poltetaan yleensä ekalle pesälle. Viidessä tunnissa tuli 11 juoksua, joista yks Home Run. Tän lisäks ruoka ja juoma oli sikahintasta. Pullollinen Budweiserii 12 dollarii, perushodari 6 dollarii etc. Tästä kaikesta huolimatta oli yks hienoimpia urheilutapahtumia missä oon ollu! Suosittelen kaikille jos tänne päin tulette, että ainakin kerran käytte jos mahdollisuus tulee. Liputkaan ei oo hirveän kalliita. Maksettiin 44$ lipuista ja istuttiin toisella rivillä.
En tiiä, mitäs muuta. Ai juu Phillyssä kävin eläintarhassa yksin nuoremman kanssa. Reissu oli hyvin mieleenpainuva. Toipuminen matkasta kesti pari viikkoa...
Kirsikkana pohjalla ja sokerina päällä tulee ensimmäinen baarikeissi Princetonissa. Nimi vois olla vaikka Nikon seikkailut 1/50 in America. Loput on vielä tekemättä.
Short story long hiekkapapermiehen tyyliin:
Jee eli lauantai-ilta tiedossa, yhden au pairin synttäripirskeet. Paljon uusia tuttuja, pizzaa ja kakkuu. Jee Jee! Lähdin itellä epätyypilliseen tapaan varovaisesti ilman mitään pohjia liikenteeseen, mikä tekeekin tilanteesta hauskan ja loppujen lopuksi varoittavan esimerkin. Syötiin pizzaa, kakkuu ja tytöt joi viinii. Lähdettiin paikalliseen juottolaan ja soittolaan 23 aikaan. Näihin aikoihin huomasin että eihän mulla oo enää avaimii taskus. Sovittiin että baarin jälkeen katotaan oisko kuskin autossa tai synttäripaikalla avaimet. Perusasenteella kaiken minkä voi tehdä myöhemmin se kans tehdään sillon. Eli baariin sisälle ja no worries. Meno oli kreisiii. Ensimmäinen asia minkä näin olevan halpaa koko New Jerseys oli Bud Light Ivy Innis. 2,50 iso tuoppi, kyl kelpaa. Otetaan vahinko takas ja sit lähtee. Tutustuttiin siinä sit paikalliseen porukkaan, kun yhtäkkiä toivat prikallisen halpaa bourbonia pöytään. Mukavaa, koska mun seurue oli täynnä naisia, joista kukaan ei juonu viskiä. Totisesti, enemmän minulle. Pojat viereisestä pöydästä tuli sit mun avuks. Lepposta sakkia. Baarin jälkeen sit pojjaat pyysi jatkoille ja tuohon ei voi sanoa muutakun paikallisella murteella Hell Yeah! Käytiin nopeasti tsekkaamassa oisko mun avaimet jääny autoon tai synttäripaikalle mut no luck. Jatkopaikalle päästyä pojat ilmotti et kaikkea sai juoda mitä löys ja tämähä on niin lähellä paratiisia mitä mulle voi sanoa. Yö jatku beer-pongin ja juomapelien merkeis. Avaimet oli tulevaisuuden murhe. Huikeeta ei voi muuta sanoo! Kotiin oli koitettava lähteä sit jossain vaiheessa. Kotiin tultua koitin sit oisko perhe jättänyt jotain ovea auki. Ei ollut. Luulin muistavani autotallin koodin, mutta en muistanut. Eka ajatus oli jäädä takapihan aurinkotuoliin nukkuun, kun aamuunki oli vain pari tuntia, ja tiesin että mummu heräilee aikasin. Hetken koitin nukkua, mut tihkusade pilas tän suunnitelman. Luuri kouraan ja soitto synttärisankarille et oisko sohvaa vapaana. Onneks matkaa ei ollu ku puol kilsaa. Aamulla kömmin sit kotiin ja host-isä oli pihalla kaffilla. Sanoin good morning ja menin yläkertaan nukkumaan. Heräsin parin tunnin päästä ja kävelin alakertaan. Kerroin tarinani ja onneksi host-vanhemmilla oli vain hauskaa!
Ainiin avaimet. Ne oli jääny multa kotiin alun alkaenkin. Tarinan opetus on siis että, kotoa lähdettäessä ei kannata olla selvinpäin, jos vain suinkin mahdollista.
Jos on jotain kysyttävää kommentoitavaa, tai toiveita mistä kirjotan seuraavaks niin kertokaa ihmeessä. Paljon muutakin on tapahtunu, mutta nyt ei kiinnosta enää kirjottaa. Seuraavaa merkintä saattaa tulla ylihuomenna tai Kiinalaisena Uutena Vuotena.
Jee eli lauantai-ilta tiedossa, yhden au pairin synttäripirskeet. Paljon uusia tuttuja, pizzaa ja kakkuu. Jee Jee! Lähdin itellä epätyypilliseen tapaan varovaisesti ilman mitään pohjia liikenteeseen, mikä tekeekin tilanteesta hauskan ja loppujen lopuksi varoittavan esimerkin. Syötiin pizzaa, kakkuu ja tytöt joi viinii. Lähdettiin paikalliseen juottolaan ja soittolaan 23 aikaan. Näihin aikoihin huomasin että eihän mulla oo enää avaimii taskus. Sovittiin että baarin jälkeen katotaan oisko kuskin autossa tai synttäripaikalla avaimet. Perusasenteella kaiken minkä voi tehdä myöhemmin se kans tehdään sillon. Eli baariin sisälle ja no worries. Meno oli kreisiii. Ensimmäinen asia minkä näin olevan halpaa koko New Jerseys oli Bud Light Ivy Innis. 2,50 iso tuoppi, kyl kelpaa. Otetaan vahinko takas ja sit lähtee. Tutustuttiin siinä sit paikalliseen porukkaan, kun yhtäkkiä toivat prikallisen halpaa bourbonia pöytään. Mukavaa, koska mun seurue oli täynnä naisia, joista kukaan ei juonu viskiä. Totisesti, enemmän minulle. Pojat viereisestä pöydästä tuli sit mun avuks. Lepposta sakkia. Baarin jälkeen sit pojjaat pyysi jatkoille ja tuohon ei voi sanoa muutakun paikallisella murteella Hell Yeah! Käytiin nopeasti tsekkaamassa oisko mun avaimet jääny autoon tai synttäripaikalle mut no luck. Jatkopaikalle päästyä pojat ilmotti et kaikkea sai juoda mitä löys ja tämähä on niin lähellä paratiisia mitä mulle voi sanoa. Yö jatku beer-pongin ja juomapelien merkeis. Avaimet oli tulevaisuuden murhe. Huikeeta ei voi muuta sanoo! Kotiin oli koitettava lähteä sit jossain vaiheessa. Kotiin tultua koitin sit oisko perhe jättänyt jotain ovea auki. Ei ollut. Luulin muistavani autotallin koodin, mutta en muistanut. Eka ajatus oli jäädä takapihan aurinkotuoliin nukkuun, kun aamuunki oli vain pari tuntia, ja tiesin että mummu heräilee aikasin. Hetken koitin nukkua, mut tihkusade pilas tän suunnitelman. Luuri kouraan ja soitto synttärisankarille et oisko sohvaa vapaana. Onneks matkaa ei ollu ku puol kilsaa. Aamulla kömmin sit kotiin ja host-isä oli pihalla kaffilla. Sanoin good morning ja menin yläkertaan nukkumaan. Heräsin parin tunnin päästä ja kävelin alakertaan. Kerroin tarinani ja onneksi host-vanhemmilla oli vain hauskaa!
Ainiin avaimet. Ne oli jääny multa kotiin alun alkaenkin. Tarinan opetus on siis että, kotoa lähdettäessä ei kannata olla selvinpäin, jos vain suinkin mahdollista.
Jos on jotain kysyttävää kommentoitavaa, tai toiveita mistä kirjotan seuraavaks niin kertokaa ihmeessä. Paljon muutakin on tapahtunu, mutta nyt ei kiinnosta enää kirjottaa. Seuraavaa merkintä saattaa tulla ylihuomenna tai Kiinalaisena Uutena Vuotena.
晚安
