Pahoittelut kaikille faneille pitkästä odotuksesta. On ollu niin mahoton kiire ja kaikkee. Taisin luvata viime kirjotuksessa Halloween-spesiaalia. Nyt saatte kaikkea muuta. Uuden vuoden lupauksena lupaan kirjottaa ainakin kaks blogi-kirjotusta tänä vuonna. Parempi kirjottaa nyt heti yks ettei tarvi sit jouluna kirjottaa kahta.
Yleiset kuulumiset:
Iha kivaa. Kivaa oli kun Anu kävi. Nyt on ikävää kun Anu on Suomessa. Lohtua toi tieto että kourallinen Birkha-poikia tulee Toukokuussa käymään.
Holidays:
Mitäs näitä nyt on ollu. Koko Lokakuu juhlittiin Halloweenia. Marraskuu juhlittiin Thanksgivingiä. Marras- ja Joulukuu Hanukkaa ja Joulua. Nyt alkaa helpottamaan, vaikka kaupoissa näkyykin jo kaikkea Ystävänpäiväks. Kyllä nää jaksaaki juhlia :/ Itelle ei oikeen auennut Halloween tai Thanksgiving. Aika väkisin väännetyiltä juhlilta tuntu. Ja kalkkuna oli kuivaa. Onneks löyty Jouluks kinkku. Kaikki kaupat, delit, farmer's marketit kolusin läpi ennenkun löyty Amish-marketti mistä sai tuoretta kinkkua. Täällä on tapana jos kinkkua ostetaan, ni se ostetaan valmiiks tehtynä. Ja sellaseen ei kyllä voinu alentua. No kuitenki kinkku löyty ja hyvää tuli, vaikka vähä kiire meinas tulla. Kolme päivää ennen löyty suolaamaton kinkku. Onneks kokoa oli alle 4 kiloa niin hyvin ehdin suolata kinkun. Sen verran hyvää tuli että kiinalaisetkin söi. Joulupäivänä perhe oli kutsunu tänne noin 40 vierasta. Kuten normaalia olin ainoa kuka ei puhunu kiinan kieltä. No kuitenkin tarinan opetus on siinä että kiinalaiset eivät syö muutakun kiinalaista ruokaa. Koskaan. Ikinä. Paitsi mun joulukinkkua ja hodareita. Muutenkin juhlat oli hurjat. Perhe kerto ettei koskaan oo menny niin paljon alkoholia kun nyt. 40 vieraasta noin 30 oli aikuisia ja kokonaisuudessaan meni 4 pulloa viiniä, kymmenisen olutta ja puoli pulloa brändiä egg nogeihin j(otka oli yllättävän hyviä.) Hurjat juhlat siis... Olis kyllä taas mukava nähdä kun nämä kaverit tuotaisiin Suomeen sanotaan vaikka Juhannukseks.
 |
| Joulukinkku. Ei näytä suomalaiselta, mutta siltä maistui. |
Operaatio Roadkill-Peura:
Tämä tarina alkaa joulukinkusta. Kuten on jo ehkä tuli ilmi joulukinkku sai kiinalaisten siunauksen. Pari viikkoa sit host-isä kysy osaanko laittaa mitään peurasta. Sanoin et kyllä varmasti onnistuu. Vähänpä sillon tiesin että kyse oli kokonaisesta peurasta, joka pitäis tehdä ihan alusta loppuun asti. No ei ihan alusta. Kyllä peura olis jo kuollut. Sanoin että soittais ja ottais selvää miten onnistuu. Kuulostaa ihan mukavalta projektilta. No sehän soitteli. Ei kuulemma tarvi ottaa roadkill-peuraa, saa ihan ammutun ja varmasti tuoreen. Ainoa ongelma oli että paikalliset teurastajat ei ota nahkoja tai sisälmyksiä pois. Host-isä kysyi että onnistuuko kyseinen operaatio multa. Olinhan kuitenkin iha ite paistanu kinkun. No sanoin että en oo ikinä tehny enkä tiiä miten onnistuu, mutta voin yrittää. Kokemusta on kuitenkin kalojen kanssa ja eipä tässä oo mitään hävittävääkään. Seurataan tilannetta ja katotaan mitä tapahtuu. Lupaan informoida kun jotain tapahtuu. Tulispa sit se vuoden toinenki blogi-teksti ennen Joulua.
Tarina-osio:
Tarina 1.
Sauna. Se on mielenkiintoinen paikka täällä. Aiemmissa kirjotuksissa onki jo tullu ilmi et täällä kaverit tulee vaatteet päällä ennen reeniä ottaan lämpöö. Hämmentävää, mutta huomattavasti vähemmän hämmentävää kun se että vanhahko patu tarjoaa reisihierontaa. Sano et mun jalkatreeni näytti niin raskaalta. No hän oli sentään pukeutunut saunaan asiaankuuluvalla tavalla.
Tarina 2.
Aika vähän on tullu käytyä baareissa täällä. Lähinnä koska Princetonissa ei kunnon kuppilaa oikeen ole ja New Yorkiin kun lähtee niin tarvii aina kamalasti suunnittelua ja ennen kaikkea rahaa. Ja ei oo oikeen samanhenkistä seuraa. No yks keissi on kuitenki parin kolmen kuukauden takaa. Varasin tiketin New Yorkiin opastettuun pub crawliin East Villageen (http://pubcrawlnewyork.com/). Pitää sanoa että on rahan arvonen lippu, vaikka paljon olis parannettavaa. Lippuun sisälty vip-sisäänpääsy Webster Halliin lauantai-iltana. Aika hyvä. Noh, ei mennä asioiden edelle. Alotetaan alusta. Saavuin ekalle paikalle ja lyöttädyin parin kanukin ja yhden brooklynilaisen jannun pariin. Aika nopeesti siitä saatin kilpailu kummat on kovempia juomaan, kanukit vai minä. Brooklyn oli Mr. Referee. Tiivistettynä näin että ei kanukeista ollu vastusta ja minä voitin. Iha hauskoja sällejä oli vaikka olikin Maple Leafs -faneja. Muuten kierros oli hauska, mut pubeissa oli liian vähän aikaa. Hirveellä kiireellä mentiin paikasta toiseen. Lopuks päästiin viimeseen paikkaan Webser Halliin, vaikka lähellä oli ettei sisään päässykään. Ei siitä et oisin ollu päihtynyt, mutta taskussa olleet buranat minigrip-pussissa herätti portsareiden mielenkiinnon. Pääsin sisään kun sanoin et on päänsärkyyn. En tiiä onko hyvä vai huono et näinkin helpolla saa pillereita klubiin sisälle. Tällä kertaa oli hyvä. Sen voin sanoa et aika hullua oli meno. Muilla oli kyllä muita pillereitä kun buranoita. Kukin tavallaan. Ensimmäinen paikka, missä oli kohtuuhintasta juotavaa yökerhossa New Yorkissa. Kaheksan dollaria bud litesta ja shotista halpaa viskiä. Ei mikään makuelämys, mutta elämys kuitenkin. Suosittelen tätä jos isot ei liian hienot yökerhot on sun juttu. Täällä ei teeskennelty juomista, niin kun monissa muissa yökerhoissa täällä. Loppuillasta taksi tilattiin porukalla seisomalla keskellä third avenueta. Tässä laitettiin ruksi sillon kirjoittamattomaan ämpärilistaan. Pari tuntia unta Penn stationilla muiden väsyneiden klubittajien ja asemalla vakituisesti asustavien hemmojen kanssa. Elämys tämäkin. Ensimmäinen onnistunut ilta nykissä.
Tarina 3.
New Brunswick. New Brunswick on kaupunki tässä ihan naapurissa. Siellä on kans iso yliopisto. Rutgers. Lähdin sinne käymään muutaman au pairin kanssa oisko siellä parempia opiskelijapippaloita kun Princetonissa. Tähän voin sanoa että mikä tahansa missä on ihmisiä ja musiikkia niin voittaa Princetonin. No niitä löyty ja melkosta oli. Ketään ei tunnettu paikkakunnalta kun sinne mentiin. Tiedettiin vain missäpäin opiskelijoita asuu. Tarkotus oli mennä siis bileisiin. Omalta osalta asiaa helpotti se että mukana oli vain naispuolisia henkilöitä, eli ensimmäiset pojat mitä nähtiin oli kovin innoissaan ottamassa meitä bileisiin. Helppo nakki. Bileet oli hauskat ja tytöt twerkkas minkä kerkes. Yks mukava nainen opetti myös mulle tämän jalon taidon. Henkilön oikeaa nimeä en tiedä mut ghetto-nimi oli Miss Skittles. Noin yhden aikaan kaikki hauska loppu. Poliisit tuli paikalla ja kaikki joutu pihalle. Ennen tätä olin kuitenkin tutustunu paikan isäntiin ja nää sano et käydää hakemassa lätyt ja sit jatketaan bileitä yläkerrassa. Hmm, kuulostipa tuo lause epäilyttävältä. No jatkettiin. Beer pongit käyntiin ja mainetta niittämään. Taas kerran minä voitin, mikä on ihme, kun aikasemmat näytöt ei oo kovin vakuuttavat, jos birkha-pojilta kysytään. Nää bileet loppu kolmelta. Ja oli lauantai.
Pari viikkoa tästä olin kattomassa Rutgersin jefu-joukkueen kauden viimestä peliä. (Joku jos tietää jotain college-jalkapallosta niin kuuluu ns. Big Teniin) Puoliajalla kävin hakemassa hodarii ja siinä kävelin takas omalla paikalle ni joku alkaa huutaan mun nimeä. Oli samoja jannuja ketä tapasin bileissä. Melkonen sattuma, stadionin kapasiteetti on noin 57 000. Kutsu mut pelin jälkee talolle, mut oli jo muut suunnitelmat muussa opiskelijatalossa. Harmi, koska paikka mihin olin luvannu mennä oli iha hanurista. Lopettivat bileet jo puol kahelta. Vapaaehtosesti. Aina ei voi voittaa.
Tarina 4.
World's Largest Black Light Party. Mikä vitsi. Ostin lipun tuollaseen tapahtumaan. Tapahtuma oli keskellä Brooklyniä ja oli alun pitäen ollu tarkotus pitää isommalla areenalla. Päivää aikasemmin paikka vaihtu, mutta ei kuulemma hätää, kaikki pääsee sisään. No sinne sit ja lipussa luki et ovet aukee kymmeneltä illalla. Olin paikalla noin puol 11. Kukaan ei ollu vielä päässy sisälle. No tähän on tottunu täällä. Kelloa täällä ei osata. Nyt kuitenki kaverit veti pohjat. Kahdentoista alko porukkaa päästä sisään. Ite pääsin sisälle noin yhden aikaan. Ja oi kuinka oli roskanen paikka. No säkä oli et pääsin sisään. Vähän mun jälkeen ovet laitettiin kiinni ja pihalle jäi suurin osa porukasta. Lipussa oli luvattu maaleja, jolla voi maalata. No niitä ei ollu. Piti mennä maalaajalle. Eipä siinä mittää. Teki hyvää jälkeä, ja maksoin ihan hyvin mielin lahjakkaalle kaverille, mutta tätäkin piti odottaa puoltoista tuntia. No loppujen lopuks pääsin sit bilealueelle ja tiskille. Olutta ei ollut enää. Shotti vodkaa (Finlandia (Y)) makso 7 dollaria. Jäi viimeseks juomaks. Kello oli tässä vaiheessa puol kolme. Lipuissa oli että bileet loppuu viideltä. No neljältä loppu musiikki ja kaikki pihalle. Surkeinta organisointia ikinä. Lähetin seuraavana päivänä sähköpostia ja sain sentään rahat takas lipuista.
Bileiden jälkeen oli sit aikaa New Yorkissa ja aattelin käydä kattomassa miltä Times Square näyttää tähän aikaan yöstä/aamusta. Ihan tyhjää siellä ei ollu mutta lähestulkoon.
 |
| Laitto valot päälle liia aikasin ni en ehtiny ottaa hohtavia kuvia :( |
Tarina 5.
Urheilu:
Amerikkalaiset osaa tehä shown mistä vaan. Arvostan tätä, vaikka joskus se onkin rasittavan yliampuvaa ja star spangled bannerin sanat alkaa olla jo ulkomuistissa. Ei oo väliä onko kyse Princetonin yliopiston tai Boston Bruinsin lätkämatsista tai NY Giantsin jefu-matsista. Aina on tunnelma kohillaan. Ainakin matsin alussa.
Muutama hassu seikka tähän liittyen on että amerikkalaiset ei osaa kyl kelloja ollenkaan. Otetaan esimerkkinä Giantsin NFL-peli. Peli on loppuunmyyty (86000 paikkaa, tän vuoden Super Bowl -areena), mutta pelin alkaessa noin kolmannes penkeistä on tyhjänä. Vasta toisen neljänneksen puolessa välissä areena alkaa olla täynnä. Tähän haluisin lisätä että halvimmat liput kyseiseen tapahtumaan oli 120 dollaria. Ite en nää sellasta tilannetta että maksaisin 120 dollaria lipusta ja jättäisin 30% pelistä näkemättä. Tilanne oli puoliajalla noin 16-0 vierailevalle Seahawksille, joka tulee parin viikon päästä samalle stadionille Super Bowliin. No kuitenkin puoliajan jälkeen Seahawks menee 23-0 johtoon ja stadionilla alkaa liikehdintä, joka muistuttaa palohälytystä. Ottelu itsessään oli melko surkea, kun toinen joukkue on vain niin paljon parempi. Silti unohtumaton kokemus.
 |
| Nachoi Bostonis |
 |
| Giants ja tuleva Super Bowlin voittava joukkue |
Anu Amerikassa:Anu tuli käymään Joulun jälkeen pariks viikoks. Oli mahtavaa. Tehtiin kaikkee kivaa. Käytiin pari kertaa syömässä. Anthony Bourdainin Les Hallesis oli hyvää ruokaa. Oltiin Nykissä Uudenvuodenaattona. Se oli kans kivaa. Ei kuitenkaa Times Squarella. Siellä oli liian kylmä ja liia paljo ihmisiä. Meillä oli varmasti paremmat oltavat. Käytiin kans Bostonis. Bostonis oli talvimyrsky, jonka vois laskea jopa Suomessa talvimyrskyks. Ei mikään Amerikan "talvimyrsky". Silti oli ehkä vähän liioteltua kun säätiedotteessa -15 oli dangerously low temperature. Onneks hotellin alakerran viskibaarissa oli lämmikkeitä.
Ikävää on ollu sen jälkeen kun Anu lähti takas :(
Ämpärilista:
Jossain info-kirjeessä tai jossain oli et olis hyvä kirjottaa jotain tavotteita au pair-vuodelle. Aattelin ottaa rennosti ja kattoo aluks mitä täällä voi tehä ja sit kirjottaa jotain. Tässä muutama (X = jo tehty)
Käydä kattomassa kaikilla lähistadioneilla NHL-matsi
NJ Devils X
Boston Bruins X
NY Rangers
NY Islanders
Philadelphia Flyers
Washington Capitals
Pittsburgh Penguins
Käydä Montrealissa (NHL-matsis totta kai)
NFL-matsi X
Major League Baseball-matsi X
NBA-matsi
Paikat missä käydä muuten vain
Chicago
Las Vegas
Kalifornia
Nähdä Times Square tyhjänä (melkeen X)
Brown paper bag -kännit Central Parkis
Tapahtuma Madison Square Gardenis
Hoitaa taksi nykistä elokuva-tyyliin X
Painaa 100kg
Frat-party X
Tapella Karmassa Jersey Shore-hemmon kanssa.
Ehdottakaa lisää. Alkaa väsyttään kirjottaminen. Lisään niitä seuraaviin blogi-kirjotuksiin jos ne ei oo liian laittomia.
Seuraava tulee tämän vuoden puolella
